Minna Kurttila
Metsän omistaminen on paljon muutakin kuin hehtaareja, kuutioita ja euroja. Siihen voi sisältyä hämmennystä, osaamattomuutta ja tietämättömyyttä. Uusi metsänomistaja joutuu kyselemään muilta vinkkejä ja neuvoja. Monenlaisia tietoja ja taitoja täytyy omaksua nopeasti.
Minun metsäni – Vinkkejä uudelle metsänomistajalle
on Minna Kurttilan (s. 1968) omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja. Graafisella alalla ja kirjoittamisen parissa työskentelevä yrittäjä osti vanhempiensa metsätilan viisikymppisenä. Ensimmäiseksi piti selvittää, mikä on hehtaari. Sukupolvenvaihdos vaati keskusteluja lähisuvun kanssa, kasan paperitöitä ja muutamia käyntejä metsässä. Pian tuli aika kilpailuttaa ensimmäiset puukaupat ja miettiä, millaisia valintoja pitäisi tehdä Suomelle tärkeän teollisuudenalan ja luonnonsuojelun ristipaineissa.
Kirjoittaja kuvaa kommelluksiaan, vastoinkäymisiään ja ilonhetkiään tavalla, johon on helppoa samastua. Lisäksi kirja avaa metsätalouden sanastoa. Uusi metsänomistaja löytää siitä käytännönläheisiä vinkkejä ja neuvoja.
"Metsätila. Miksei vanhemmillani voinut olla viinitila? Kiinnostukseni olisi ollut ihan eri luokkaa ja lopputuotteetkin tutumpia kuin tukkipuut. Oliko tämä yleistä, että metsätilat, maatilat, porotilat ja viinitilat siirretään sukupolvelta toiselle näin yllättäen ja valmistautumatta? Pyöriikö myös Toscanan viinitarhoissa sukupolvenvaihdoksen yllättämiä uusia viinitilan omistajia, jotka eivät tiedä, mitä niillä pensailla tekisivät? "
"Kuka tahansa voi olla metsänomistaja. Yhteiseksi tekijäksi riittävät vanhemmat, jotka jättävät perinnöksi metsätilan tai joilta metsä siirtyy sukupolvenvaihdoksena jälkipolville. Näitä uusia metsänomistajia lymyilee joka puolella. Kuka tahansa tapaamasi maalari, manikyristi, matkaopas, merimies, meteorologi, metrokuski, muusikko – tai opiskelija, työtön tai eläkeläinen – voi olla metsänomistaja. Sitä ei tunnista päältä päin. Metsänomistajia alkaa nykyään olla enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Ihan niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä."
Lukijapalautetta
Teksti on ihanan värikästä luettavaa. Itselleni tuli paljon hyvää tietoa metsänhoidosta.
*
Mahtavaa, miten mukaansatempaavaa tekstiä! Kokonaisuus on kaikin puolin piristävä ja lähestymistapa on käytännönläheinen ja varmasti monelle samaistuttava.
*
Tarina on positiivinen ja siksi toivoa herättävä. Ahdistusta kuvataan, mutta tarina on selkeä onnistumistarina. Se on hyvä.